Sodankylä ottaa kaivosten ympäristökysymykset tarkasti

Ympäristönsuojelusihteeri Teresa Ojalan mukaan Sodankylän kaivoksiin liittyvät ympäristökysymykset on syytä ottaa vakavasti. Lapin luonto on hyvin herkkää. Jos jotain ikävää tapahtuu, jäljet ovat helposti ikuisia.

Ympäristönsuojelusihteeri Teresa Ojala haluaa osaltaan estää Talvivaaran tapaisten ympäristökatastrofien  toisinnot Sodankylässä. Paikalliset ympäristöviranomaiset vetävät nyt tarkkaa linjaa ympäristö- ja lupakysymyksissä. Tämä näkyy muun muassa Sodankylän ympäristölautakunnan lausunnossa korkeimmalle hallinto-oikeudelle FQM Kevitsa Mining Oy:n valitukseen aiempaan ympäristö- ja vesitalouslupapäätökseen.

Kaivosyhtiö haluaisi muuttaa voimassa olevaa ympäristölupapäätöstä siten, että valtavan noin 350 hehtaarin rikastushiekka-altaan pohjarakenteeksi riittäisi pohjan luontainen rakenne, jossa on osin turvetta ja osin kivennäismaata.

Yhtiön mielestä alueen pohjamoreeni vastaa tiiviydeltään parasta mahdollista keinotekoista tiivistettä. Yhtiön mukaan lähtökohtana lupaharkinnassa tulisi olla, että lupamääräyksillä määritetään päästötaso, jolle tulisi päästä, kun parasta käyttökelpoista tekniikkaa käytetään.

Pohjarakennetta vaikea muuttaa jälkikäteen

Ympäristölautakunta suhtautuu suuren altaan pohjarakenteen muutosvaatimukseen kriittisesti. Voimassa olevaa ympäristölupaa ei pitäisi lähteä muuttamaan. Ympäristönsuojelusihteeri Teresa Ojala painottaa, että kaivokset, luontaiset elinkeinot ja matkailu voivat elää Lapissa rinnakkain, jos kaivosten ympäristöasiat hoidetaan hyvin ja ympäristö otetaan rakentamisessa huomioon oikealla tavalla.

Kaivosyhtiö Kevitsassa käyttää perinteisiä rikastusprosesseja, jotka eivät ole yhtä arvaamattomia kuin esimerkiksi Kainuun Talvivaarassa käytettävä bioliuotusprosessi.

Teresa Ojala korostaa, että uudessa lupaharkinnassa tulee erityisesti ottaa huomioon se seikka, että rikastushiekka-altaiden pohjarakenteita ei voida enää helposti jälkikäteen muuttaa. Altaan pohja on tehtävä nyt sellaiseksi, että se myös pitää.

-Kevitsan kaivoksen päästöjen määrän jääminen ympäristöluvassa esitettyjen päästörajojen puitteisiin varmistetaan juuri lupamääräyksillä.

-Jos Kevitsassa tapahtuu jotain ikävää jäljet ovat ikuisia. Vaikutukset ovat välittömiä ja kaikkialla, sillä täällä korostuvat erityisellä tavalla ympäristön puhtaus ja luontoarvot, muistuttaa Ojala.

Ruhjeet voivat viedä päästöt kauas

Aluehallintoviranomainen on asettanut Kevitsalle ympäristölupamääräyksessään ehdon, että koko rikastushiekka-altaan pohjan tulee olla turvepohjalla. Tiivistymisen jälkeen sen paksuus pitää olla 0,3 metriä. Sittemmin hallinto-oikeus muutti lupamääräystä sallimalla vaihtoehtoisena pohjana bentoniittimaton, joka on alumiinisilikaattia eli hiukkaskooltaan erittäin pientä luonnon savea.

-Bentoniittimatto läpäisee vettä heikommin kuin turve, mutta turpeella on eräs tärkeä ominaisuus. Se nimittäin sitoo haitta-aineita, tässä tapauksessa raskasmetalleja, hyvin. Tällä hetkellä vain altaan keskiosan pohjana on turvekerros, jonka alla on pohjamoreenia. Altaan reunoilla on pelkkää pohjamoreenia, kertoo Teresa Ojala.

Pohjamoreenin laatua ja sen vedenjohtavuutta ei pystytä koskaan täysin aukottomasti tutkimaan, vaan tuloksiin liittyy aina epävarmuustekijöitä.

Teresa Ojalan mukaan Kevitsan alueen kallioperä on lisäksi hyvin ruhjeinen. Altaan pohjalle jäävän kallioperän ruhjeiden ja niiden jatkeiden mahdollinen jatkuvuus saattaa ulottua jopa kymmenien kilometrien päähän itse Kevitsan kaivosalueesta. Tämänkin vuoksi pohjarakenteiden kanssa kannattaa noudattaa ympäristönsuojelulain mukaisia ennaltaehkäisy- ja varovaisuusperiaatteita.

Suureen altaaseen läjitetään jo rikastushiekkaa, mutta vain sellaiselle alueelle, joka täyttää ympäristöluvan lupamääräykset.

Kevitsan kaivoksen pienempi B-allas on rakennettu kokonaisuudessaan ympäristölupamääräysten mukaisesti ja sen pohjarakenteet ovat kunnossa. Näin on pakko ollakin, sillä 40 hehtaarin B-allas on luonnon kannalta vaarallisempi suurine nikkelipitoisuuksineen.

Teresa Ojala

Sodankylän uusi, päätoiminen ympäristönsuojelusihteeri Teresa Ojala on koulutukseltaan maaperägeologi. Hän valmistui Turun yliopistosta 2008.

Tehtävässään Sodankylässä hän aloitti syyskuun alussa. Sitä aiemmin hän työskenteli hydrogeologina Lapin ELY-keskuksessa Rovaniemellä sekä pohjavesi- ja maa-ainestutkimuksessa muun muassa Kainuussa.

TUURE NEITOLA

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua sisään voidaksesi kommentoida.