Lukkarin koulusta ripariin
Seitsemän veljeksen lukkarin koulusta saa käsityksen entisajan rippikoulusta. Sen tarkoituksena oli lukemaan oppiminen avioliittoluvan saamiseksi. Opettaja käytti ilkeyttä, ivaa, ruumiillista kuritusta ja mielivaltaa pedagogisina keinoinaan.
Enää ei päntätä ulkoläksyjä, kuriakaan pidetä koivuniemen herran saati tukkapöllyn avulla. Lukutaidon opettaminen, sairaanhoito ja köyhien auttaminen eivät tänään kuulu yksin kirkon vastuulle.
Suomalaiseen rippikouluun tullaan tutustumaan ulkomailtakin. Meillä vielä valtaosa ikäluokasta suorittaa rippikoulun. Jonkun hengellisen yhteisön tai oman seurakunnan järjestämä leiri on luontevin tapa käydä rippikoulu. Rippikoululeirejä järjestetään myös vaeltaen, ratsastaen, lasketellen ja purjehtien.
Varusmiespalveluksen ohessakin rippikoulu vielä järjestyy, jos ulkomailla asumisen, kesätöiden tai muista syistä se on jäänyt aikanaan käymättä.
Eräs yksinhuoltajaäiti kysyi taannoin, tietäisinkö sellaista tilaa, jonne mahtuisi juhlimaan tyttären konfirmaatiota. Tyttö on jo pitkin vuotta suunnitellut juhlaa, jossa tarjotaan kolmen ruokalajin lounas ja kakkukahvit 120 hengelle. Ehdotin seurakuntataloa. Se on kuulemma pois laskuista, koska siellä ei voi tarjota alkoholia.
Tyttären toivelista rippilahjoista minua myös hätkähdytti. Eniten hän toivoo kirjekuoria. Rahaa rippikoulutyttö tarvitsee hiusten pidennykseen, tatuointeihin, napakoruun, hampaiden valkaisuun ja mopoautoon. Poikaystävällä on jo ajokortti.
Katselin konfirmaatiokirkossa sinne kokoontunutta juhlaväkeä. Isät tunnistaa kameroista, äidit herkistyneistä ilmeistä. Isoäidit eivät valkeisiin alboihin pukeutunutta nuorten ristisaattoa katsellessaan edes yritä pidätellä ilon ja muistojen kyyneleitä.
Enää eivät pojat taida ostaa ensimmäistä mustaa pukua ripillepääsyn kunniaksi. Valkeiden albojen alta vilkkuu jos minkä laista juhlafarkkua ja lenkkikenkää. Suomalainen kansankirkko on kansan juhla. Juhlaan jokainen saa tänä moniarvoisena aikana pukeutua oman makunsa mukaan.
Rippikoulussa opetetaan kristinuskon perusasiat ja vietetään aikaa elämää suurempien kysymysten äärellä. Kymmenen käskyä selityksineen, kultainen sääntö, kristinoppi, Raamatun historia, lähimmäisvastuu, ekumenia ja ihmisenä olemisen sietämätön keveys tulevat oppitunneilla tutuiksi.
Kymmenpäiväisen jakson aikana ei ehdi perehtyä kaikkiin murrosiän kriiseihin, mutta kerrotaan siellä ainakin se, mistä löytyy vastauksia mieltä painaviin asioihin.
Usein leiriläisten omat laulut, puheenvuorot ja rukoukset viestivät siitä, mikä nuorten ajatuksia askarruttaa.
Kotona ei ehdi eikä kehtaa syventyä arkea suurempiin asioihin. Rippikoulussa mietitään myös perheen ja suvun merkitystä ja jokaisen omaa paikkaa avaruudessa.
Paras lahja rippilapselle on, että vanhemmat, ystävät ja kummit menevät mukaan konfirmaatiokirkkoon ja osallistuvat juhlaan menemällä ehtoolliselle. Ei riitä, että ottaa kauniita kuvia valkoisiin alboihin pukeutuneista konfirmanteista.
Lapsen tai lapsenlapsen rippikoulu on mahdollisuus päivittää myös oma suhtautumisensa rakkauteen, kuolemaan ja muihin hyvän elämän perusasioihin.
MAIJA P.