Suomen polaariretkikunta Sodankylään 1882

Kansainvälisen napaseutujen tutkimuskomission vuonna 1882 Pietarissa julistaman Polaarivuoden tarkoituksena oli kerätä havaintoaineistoa pohjoisten alueiden säätilojen tutkimusta varten ja saada näin vankka pohja arktiselle ilmatieteelle.

Suomen Tiedeseura osallistui hankkeeseen varustamalla retkikunnan magneettisia ja meteorologisia mittauksia ja tutkimuksia varten ja perustamalla Sodankylään polaariaseman. Tähän tarkoitukseen saatiin 63 000 Suomen markan määräraha senaatilta.

Retkikunnan johtajana toimi Selim Lemström, Sodankylän aseman johtajana oli Ernst Biese, tähtitieteellisiä paikka- ja ajanmäärityksiä suoritti Alfred Petrelius, insinöörinä ja kuvaajana toimi Karl Granit, luonnontieteitä edusti E. Sundman. Osan aikaa olivat mukana myös Santeri Dahlström, E. W. Blom, Uno B. Roos ja Axel Heinrichs.

Sodankylän havaintoaseman rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa 1882. Tutkijat saapuivat paikalle elokuun viidentenä. Matka oli ollut uuvuttava. He olivat lähteneet 21. heinäkuuta laivalla Helsingistä kohti Kemiä. Kemistä jatkettiin kärrykyydillä Kemijärvelle ja sieltä veneellä Sodankylään.

Mukana oli arvokkaita ja painavia mittauslaitteita ja niitä oli vahdittava taukoamatta. Seuruetta pidettiin rikkaana ja sitä koettiin verottaa kaikin mahdollisin tavoin ja kun tämä ei onnistunut, siitä seurasi verukkeita ja kujeita.

Petrelius kuvaa ensimmäistä silmäystään Sodankylään näin:” Joki tekee mutkan: matalan niemen yli näkyy rististään helposti tunnettava kirkon torni; me pääsemme niemen ohi, näköala vaihtuu, sievä punainen talo tulee näkyviin. Se on Emaus, metsähoitajan asunto Jeesiö-joen länsirannalla. Kohta rupeaa myös kaunis kivikirkko näkymään niemellä Kitisen ja Jeesiö-joen välissä.

Nämä yhtyvät näet noin kilomeeterin päässä kirkolta alaspäin. Vähän lähemmäksi jouduttuamme, näemme kirkon edessä pappilan ja näiden välissä, kuitenkin hiukan syrjemmässä, neljä pientä rakennusta”. Nämä neljä
rakennusta lasikattoineen ja torneineen muodostivat tutkimusaseman.

Petrelius jatkaa: ” Kylä, joka ilta-auringon ruskossa leviää eteemme, vetää kaiken huomiomme puoleensa. Pappilan takana kirkon vieressä on joitakuita vähäpätöisempiä taloja. Kapea porras yhdistää tässä Kitisen rannat, josta itäinen näyttää varsin kauniilta. Siinä on puolitoista kilomeeteriä pitkä jakso komeita punaisia taloja. Alinna ja lähimpänä meitä pistää esiin rikas Anneberg…Sitte seuraa kestikievari Hannuksen kaksinkertainen rakennus, jossa on kauppapuoti alakerroksessa…Lähellä Hannusta, vähän etempänä rannasta, on Laurin talo, jossa toinen kauppapuoti sijaitsee. Tulee sitten vielä joukko vähäpätöisempiä taloja, niiden joukossa kylän kolmas puoti, kunnes taas kylän yläpäässä kohoaa kaksi komeata kartanoa. Etempänä rannasta on vielä sitäpaitse joitakuita taloja, joita metsäinen harjanne estää joelle näkymästä. Näiden joukossa on Porvarin talo.”

Tieteellisten havaintojen tekeminen voitiin aloittaa elokuun loppupuolella. Havainnoijat ahkeroivat uutterasti. Tavallisina päivinä tehtiin havaintoja 743 kappaletta, kahdesti kuukaudessa mittauksia tehtiin viiden minuutin välein ja silloin havaintoja kertyi peräti 4175 kappaletta. Kaiken kaikkiaan havaintoja
tehtiin tutkimusaikana liki 365 000 kappaletta.

Millaista sitten oli retkikunnan jäsenten elämä Sodankylässä? Tutkijoilla oli ennakko-odotuksia likaisista ja kurjista kylistä ja umpimielisistä ja lukutaidottomista ihmisistä.

Petrelius kirjoittaa: ”lähtiessämme matkalle olivat useimmat meistä kuvitelleet mielessään kurjaa lappalaiskylää, jossa useimmat asunnot olivat nokisia kotia ja niitten asukkaat pieniä, likaisia, rumia ja vinosilmäisiä lappalaisia”.

Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Vastassa olikin puheliaita ja retkikuntalaisten työstä kiinnostuneita ihmisiä. Majapaikatkin olivat kotoisat. Osa retkikunnasta asui pappilassa ja osa Annebergin talossa, retkikunnan
johtaja majoittautui Porvarin taloon.

Vaihtelua arkeen toivat torstainen saunareissu ja perjantainen postipäivä, jolloin saapuivat vain noin kymmenen päivää vanhat sanomalehdet Helsingistä. Tutkimusasemalla piipahtivat paikalliset tavallisen kansan asukkaat juttelemassa kuulumisia ja ihmettelemässä tutkijoiden laitteita, joista eniten herätti huomiota puhelin. Puhelin oli viritetty toimimaan tutkimusaseman ja Annebergin talon välille.

Talvikäräjien aikana kirkonkylään saapui paljon väkeä ja se piristi suurten kaupunkien hälinään tottuneita tutkijanuorukaisia. Uhkana oli kuitenkin alati saada ”potaatti-tauti”, jonka oireina olivat uneliaisuus henkisessä elämässä ja alakuloisuus synkkämielisyyden ja heikkohermoisuuden seuraamana.

Koska taudilla oli hyvin ikäviä ja pahoja seuraamuksia, sitä pyrittiin vastustamaan kaikin keinoin. Lääkkeenä oli liikunta ja iloinen seurustelu. Niinpä nuorukaiset metsästelivät ja ajelivat poroilla. Annebergissa järjestettiin juhlat, joilla yritettiin lähestyä talonpoikaisväestöä. Väkeä viihdyttämään oli pestattu orkesteri soittamaan tanssimusiikkia. Retkikunnan jäsenet eivät kuitenkaan saaneet luotua suhteita paikalliseen ”uskonnolliseen herrasväkeen”. Sivistyneistöä moititaankin muistelmissa ”suvaitsemattomiksi
hihhuleiksi”.

Tieteellisesti Sodankylän polaarivuosi oli onnistunut ja sai laajaa kansainvälistä huomiota. Ensimmäisenä polaarivuotena saavutetut tulokset tekivät mahdolliseksi toisenkin havainnointivuoden Sodankylässä.
4.8.1883 Keisarillinen Majesteetti määräsi maksettavaksi ”Suomen yleisistä varoista korkeintaan 37 000 markkaa aloitettujen tutkimusten päättämiseksi, jotka koskevat sähkövirtoja ilmakehästä maahan”.
Syksyllä 1883 lähetettiin toinen retkikunta Sodankylään. Nyt ilmatieteellisiä havaintoja tehtiin vain kolmesti vuorokaudessa. E. Biese, Petrelius ja apumies E. Moberg jäivät Sodankylään, kun taas muut lähtivät Kultalan haara-asemalle. Tämän tutkimusvaiheen jälkeen Sodankylän havaintoasema purettiin.
Osittain tämän polaarivuoden ansiosta Sodankylään perustettiin geofysiikan observatorio Tähtelä.

EIJA SIREN

Lähteet:

Suomalainen Wirallinen lehti nro 190 17.8.1883

Suomalaisesta tutkimusretkestä Sodankylään ja Kultalaan vuosina 1882-83 ja 1883-84 ynnä kuvaelmia
Lapista. Matkueen jäsenten kirjoittamat. Helsinki, 1885.G. W. Edlund.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua sisään voidaksesi kommentoida.