Suojeluskunta oli vapaaehtoinen ja aseellinen

Suojeluskuntajärjestö oli vapaaehtoisuuteen perustuva aseellinen maanpuolustusjärjestö, jonka juuret ovat Suomen kansallisen sotaväen lakkauttamisessa, sortovuosien lakoissa, poliittiseen toimintaan liittyvän anarkian vastustamisessa, jääkäriliikkeessä ja nationalismissa.

Järjestön varsinaisen muodostumisen alku ajoittuu Venäjän vallankumouksen jälkeiseen aikaan kesällä 1917.

Perustamisasiakirjana on pidetty Sotilaskomitean ja aktivistien ulkomaanvaltuuskunnan yhdessä 16.5.1917 laatimaa asiakirjaa. Siinä todetään muun muassa, että voidakseen saavuttaa itsenäisyyden tai puolustaa sitä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin kantaväen järjestämiseksi.

Aluksi suojeluskuntiea perustettiin vapaaehtoisten palo- tai järjestyskuntien nimissä sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Lähtökohtana oli siis yhteiskuntarauhan turvaaminen – yleensä passiivisella hätävarjelulla – kotikonnuilla.

Samaan aikaan syntyi vallanottoa varten perustettuja suojeluskuntia, joilla oli selvästi itsenäisyysaktivistisia päämääriä. Arki-ihmiselle ne saattoivat olla kaukaisia, mutta isänmaallisesti herkimmin tunteville läheisiä tavoitteita.

Esimerkiksi Lapin piirissä ennen itsenäisyystaistelua perustetuista suojeluskunnista 10 oli järjestyskunta- ja vain yksi aktivistipainotteinen. Kymmenessä pitäjässä ei tuossa vaiheessa ollut suojeluskuntaa lainkaan.

Marraskuun yleislakosta 1917 tuli itsenäisyyskehityksen taitekohta. Mieletön terrori herätti laajat piirit näkemään edessä olevat vaarat. Poliittisen kentän vastakkainasettelu kärjistyi väkivallantekoihin ja monitahoisiin levottomuuksiin. Niiden aikaansaajiksi katsottiin punakaartit ja maassa ollut venäläinen sotaväki.

Valkoiset ja punaiset olivat yksimielisiä vain siitä, että aika oli kypsä itsenäisyysjulistukselle. Sen sisällöstä ja lähes kaikesta muustakin leirit olivat jyrkästi eri mieltä. Vastapainoksi vallankumousvuoden herjalle menolle ja punaisten anarkialle hallituksen ja eduskunnan enemmistö halusi lujan järjestysvallan.

Myönteinen päätös vauhditti jo entisestään tulenarkaa tilannetta maassa. Viimeistään nyt selvisi kaikille, että edessä olisi taistelu: vapaussota, luokkataistelu, kansalaissota. Suojeluskuntien perustaminen kiihtyi sitä mukaa kun yhteenotot ja vangitsemiset lisääntyivät.

Suojeluskunnista muodostettu Valkoinen Armeija sai tehtäväkseen maan vapauttamisen, mikä silloin tarkoitti mahdollisen kapinan kukistamista ja venäläisten miehitysjoukkojen karkoittamista maasta.

Vapaussota sodittiin 28.1. – 16.5.1918. Sodan aikana ja vielä kauan sen jälkeenkin suojeluskuntalaisten ja lottien joukko kasvoi lumivyöryn tavoin: Suomen itsenäisyydelle haluttiin näyttää oikea suunta.

Asetuksella 16.9.1921 järjestön nimeksi määrättiin Suomen suojeluskuntajärjestö. Vuonna 1927 annetun lain mukaan järjestö oli olemassa laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi ja kuului osana tasavallan puolustusvoimiin. Järjestön tehtävänä oli rauhan aikana puolustusvalmiuden ja henkisen sekä ruumiillisen kunnon kohottaminen. Sotilas- ja liikuntakoulutuksesta ja valistustyöstä tulikin suojeluskuntien tavaramerkki.

JORMA STAUDINGER

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua sisään voidaksesi kommentoida.