Sodankylän suojeluskunnan perustaminen

Ajatus Sodankylän suojeluskunnan perustamisesta kypsyi vähitellen vuoden 1917 aikana. Se voimistui sitä mukaa kuin punaisten aktiivisuuskin.

Lopullisena sinettinä lienevät punaisten suorittamat maataloustöiden häirinnät pitäjässä, vaatimukset marraskuun käräjien pidon kieltämisestä Sodankylässä ja yleislakon tapahtumat valtakunnassa.

Myös jo perustettujen suojeluskuntien esimerkki antoi lisäpontta perustamisajatuksille. Ja aivan viimeisenä pisarana voidaan pitää sitä, kun punaiset aloittivat samoihin aikoihin harjoitusten pidon kirkonkylässä ja Sattasessa.

Ensimmäinen asiakirjatieto Sodankylän suojeluskunnasta löytyy valakirjasta. Sen mukaan Armas Liikala liittyi jäseneksi 17.10.1917. Siis kaksi ja puoli kuukautta ennen virallista perustamista. Tieto on sillä tavoin harhaanjohtava, että mainittuja päivänä Liikala oli liittynyt todennäköisesti Vimpelin suojeluskuntaan, sillä mies itse muutti Sodankylään 1920-luvun loppupuolella.

Marraskuun alussa 1917 kauppias H I Mannermaa kutsui koolle kymmenkunta hengenheimolaistaan kirkonkylässä. Miehet, jotka kokivat punaisten toiminnan uhkaavaksi, päättivät auttaa toisiaan vaaratilanteissa.

Silloisen metsänhoitajan G W Forsströmin mukaan ”täällä käyttäydyttiin typerästi, niin valkoiset kuin punaisetkin, tosin ilman väkivaltaisuuksia. Punaiset eivät uskaltaneet ryhtyä mihinkään suurempiin toimiin, koska porvareilla oli hyvät aseet”.

Tammikuussa 1918 tilanne valtakunnassa sai nopean käänteen. Jo kesällä 1917 alkaneet yhteenotot punaisten ja valkoisten välillä jatkuivat, nyt selvästi rajuimpina kuin aiemmin.

Tammikuun 25.päivänä senaatin sisäasiainvaliokunta julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi: syntyi itsenäisen Suomen sotaväki, Valkoisen armeijan runko. Päivää myöhemmin senaatti nimitti Mannerheimin ylipäälliköksi, samana päivänä punaiset aloittivat vallankumouskäskyjensä antamisen.

Tammikuun 27.päivänä Leninin Pietarista punakaarteille lähettämä asejuna saapui Suomeen. Sota oli alkanut.

Aluksi 50 miestä

Kun lennätinpäällikkö F A Kivioja päivää myöhemmin sai tiedon etelän tapahtumista, ryhtyi hän kokoamaan Sodankylän valkoista kaartia vielä samana iltana. Kokoon saatiin 50 miestä, kolmisenkymmentä kirkolta ja loput sivukylistä.

Suojeluskunnan perustava kokous pidettiin seuraavana päivänä Kemiyhtiön metsäkonttorissa Sodankylässä. Yksimielisesti päätettiin toteuttaa Kemijoen uittoyhdistyksen päällikön luutnantti Frans von Wrightin Kemistä H I Mannermaalle jo aiemmin antamaa kehoitusta suojeluskunnan perustamisesta (suojeluskuntapiirien organisointi oli kesken. Wrightin asema vastasi myöhemmin perustetun Perä-Pohjolan suojeluskuntapiirin päällikön asemaa. Tuolloin annetun käskyn luonteinen kehoitus tuli muodollisesti Pohjois-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin esikunnasta).

Sodankylän valkoisen kaartin päälliköksi nimettiin H I Mannermaa, joka luovutti tämän tehtävän syyskesällä tohtori Onni Laitiselle. Esikuntaan valittiin Felix Jungell, Otto Moberg, Hjalmar Lindbohm ja Aarne Kivioja.

Sittemmin virallisiin asiakirjoihin suojeluskunnan johtomiehiksi kirjattiin Mannermaa, Kivioja ja heidän lisäkseen Kaleb Savukoski Savukoskelta ja A Ikonen Pelkosenniemeltä.

Sodankylän suojeluskunta perustettiin järjestyksenpitoa varten, mutta sen toiminnassa oli jo alun alkaen myös itsenäisyysaktivistisia sävyjä.

JORMA STAUDINGER

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua sisään voidaksesi kommentoida.