Tuderus – tuo herran pappi jota vihas Lanta ja Lappi

Tukholman Nordiska Museetissa sijaitseva noitarumpu Schefferuksen tallentamana. Itkosen mukaan tämän on Gabriel Tuderus lähettänyt Tukholman Antikviteettikollegiolle.

Eräänä syksyisenä iltana Herran vuonna 1658 Suomen Turussa iskeytyivät kapakan ikkunat sisään. Jälleen kerran muutamat Turun akatemian pappisoppilaat olivat pahojaan tekemässä. Heille oli kieltäydytty myymästä viiniä ja olutta, koska kello oli jo paljon. Tästä suuttuneena nuorukaiset olivat poimineet kiviä ja heitelleet ne kapakan ikkunoihin. Yksi näistä tuhotyöntekijöistä oli nimeltään Gabriel Tudurus, tuleva lappalaisten kristinuskoon käännyttäjä.

Gabriel Tuderus syntyi pappissukuun vuonna 1638 Maariassa. Hänen isänsä oli Maarian ja sittemmin (1649 ->) Kemin kirkkoherra Johannes Johannis Somerus, isoisänsä Johannes Bartholdi toimi Someron kirkkoherrana, kuten myös tämän isä Bartholdus Johannis oli toiminut. Gabrielin setä Jacobus Somerus oli puolestaan pappina Liivinmaalla ja Narvassa, jossa joutui hirtetyksi jatkuvien rötöstelyjen ja sopimattoman elämäntapansa vuoksi.

Gabriel Tuderus oli luonteeltaan äkkipikainen ja raju. Hän oli aikansa pahimpia mellastajia ja tappelijoita Turun ylioppilaiden joukossa. Riehakas ja hurja yliopistoelämä vei miehen mukanaan ja hänellä ei ollut kärsivällisyyttä keskittyä opintoihinsa. Hänen kerrotaan tapelleen myös sotilaitten kanssa puolustaessaan opiskelutovereitaan.

Koska Tuderus ei rauhoittunut, eikä myöskään suostunut maksamaan sakkoja tappeluistaan, hänet erotettiin akatemiasta kolmeksi vuodeksi. Joulukuussa 1659 hän kirjoittautui opiskelemaan Upsalan yliopistoon. 1663 hän pääsi palaamaan Turkuun ja otti vastaan pappisvihkimyksen. Hänet määrättiin isänsä apulaiseksi Kemiin. Hänen isoveljensä oli myös pappi ja oli toiminut Kemissä isänsä apuna jo vuodesta 1655. Tuohon aikaan Kemin seurakunta käsitti koko laajan Lapinmaan alueen.

Vuonna 1668 Kemin kirkkoherra Johannes Johannis Somerus antoi toimensa Kemin Lapissa poikansa Gabriel Tuderuksen huoleksi. Hänen tehtäväkseen tuli Kemin Lapin tarkastus ja käännytystyön johto. Tuderus edusti puhdasoppisuutta ja toimi tarmokkaasti ja väsymättömästi lappalaisten käännyttäjänä.

Hän poltti tai polki suohon ”perkeleen kapistukset” eli noitarummut ja muut pakanalliset esineet ja hävitti seidat. Hän kielsi kaikki loitsut ja laulut. Hän oli ankara ja käytti väkivaltaisia keinoja puhdistaessaan aluettaan pakanallisuudesta. Tuderus haastoi lappalaisia noituudesta käräjille ja peräsi seurakunnalta papinsaataviaan.

Lappalaiset puolestaan valittivat pappinsa kovakouraista käytöstä  ja sitä että hän kohtuuttomasti verotti palveluksistaan köyhiä asukkaita. Toisaalta Tuderus tuki myös lappalaisia. Hän oli heidän puolella riidoissa, joita käytiin talonpoikien kanssa kalavesistä. Hän puolusti heitä myös savolaisten kaskimiesten uudisasutusta vastaan.

Aluksi Tuderus hoiti laajaa seurakuntaansa Kemistä käsin, koska Lappiin ei oltu saatu perustetuksi kunnollista pappilaa. Kanttorinsa seuranaan hän teki pitkiä ja uuvuttavia virkamatkoja. Talvisaikaan hän teki kiertomatkoja lapinkyliin. Talven kylmyydet koettelivat kirkkoherraa, joka joutui matkoillaan asumaan lappalaisten luona ja usein myös yöpymään ja hoitamaan virkaansa paljaan taivaan alla. Vasta vuonna 1680 Gabriel Tuderus sai kuninkaallisella kirjeellä asukasoikeuden Maunulan autiotilalle Alapaakkolan kylässä.

Isänsä kuoltua vuonna 1672 Gabriel Tuderus anoi kuningas Kaarle XI:ltä, että Kemin Lappi eli koko Pohjois-Suomi Kuusamosta Inariin erotettaisiin Kemin emäseurakunnasta itsenäiseksi seurakunnaksi ja että hänet nimitettäisiin sen kirkkoherraksi.

Tuderus oli suosituksekseen kirjoittanut Lähetyskertomuksen saavutuksistaan, jossa hän julistaa ”ja niin joutui perkele häviölle ja Jumalan sana sai voiton, kun Herra Jumala käännytti Sodankylän tammikuun 10 päivänä 1670.” Kuningas antoi 21.6.1673 määräyksen, jonka nojalla Inari, Sompio, Kuolajärvi, Keminkylä (Savukoski), Kitka, Maaselkä, Sodankylä ja Kittilä erotettiin varsinaisesta Kemin seurakunnasta.

Näistä alueista muodostettiin oma kirkkoherrakunta, jonka kirkkoherraksi Turun piispa kuninkaan käskystä nimitti Gabriel Tuderuksen. Uuden alueen hallinta ei ollut yksinkertaista. Tuderus joutui toistuvasti kamppailemaan seurakuntansa rajoista ja omasta asemastaan.

Tuderus oli naimisissa kaksi kertaa. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia. Hän kuoli 18.4.1705. Tällöin hän toimi jo Alatornion ja Tornion kaupungin kirkkoherrana, johon virkaan hän oli saanut itsensä nimitetyksi.

EIJA SIREN

Lähteet:

Antti Poukkula: 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.

Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gabriel Tuderus. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=853>.      Luettu 16.8.2012.

Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Tuderus. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=852>.      Luettu 16.8.2012.

Kansallisbiografia: Gabriel Tuderus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Tuomo Itkonen: Tuderus, tuo herran pappi. 1953.

Aimo Kehusmaa, Samuli Onnela: Suur-Sodankylän historia 1. 1995.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua sisään voidaksesi kommentoida.